Helvetinjärven kansallispuisto

Villikettu-Helvetinjärvi.jpg

Lapsuuden vierailu Helvetinkolulla ja yöpyminen Haukanhiedan telttailualueella innoitti lähtemään Helvetinjärven kansallispuistoon ensimmäisten kansallispuistohaasteen kohteiden joukossa. Se myös sijaitsee lähellä Tamperetta, joten sinne oli helppo kulkea. Iso Helvetinjärvi ja sen rantaviivaan avautuva Helvetinkolu keräävät yleensä paljon retkeilijöitä kansallispuistoon ja niin tälläkin kertaa.

Aloitimme reitin päälähtöpaikalta Kankimäeltä ja seurasimme Helvetistä Itään -kierrosta Helvetinkolulle. Helvetinkolu on kansallispuiston tunnetuin nähtävyys eikä suotta. Kolu on todella vaikuttavan näköinen. Kolun yläpäässä kallionjyrkänteellä on näköalatasanne, josta avautuu upea näkymä tyynelle ja synkkävetiselle Iso Helvetinjärvelle. Kolulta pääsee laskeutumaan rannasta löytyvälle päivätuvalle rappusia pitkin, mutta itse kolussakin oli paljon liikennettä molempiin suuntiin. Päätimme nousta kolun ylös alakautta.

Villikettu-Helvetinkolu.jpg
Villikettu-Helvetinkolu3.jpg
Villikettu-Helvetinkolu2.jpg

Helvetistä Itään -rengasreitiltä irtautuu Luomajärvelle selvästi vähemmän käytetty polku, jota lähdimme seuraamaan. Reitti kulkee ylös alas ja maasto on vaihtelevaa. Reitin varrelta löytyvät myös puiston vanhat luonnontilaiset salometsät. Luomajärven polun ylämäissä ponnistellessa ja kaatuneita puita ylittäessä sai kyllä hien pintaan. Satu tuli jälleen kerran huomanneeksi, kuinka tärkeää on vähentää vaatetta ennen kuin tulee kuuma ja taas lisätä taukovaatetta pysähtyessä, vaikka ei olisikaan vielä kylmä. Luomajärven nuotiopaikka oli hyvin rauhallinen, mutta ikävä kyllä sinne oli hylätty lasipullo sekä huonokuntoinen kattila ja muuta sekalaista ruokailuvälinettä. Roskat ja luontoon kuulumattomat esineet saavat surulliseksi.

Villikettu-reitti-Luomajärvelle.jpg

Lisäksi Satu tuli todistaneeksi tasaisen syömisen merkityksen vaeltaessa. Ensimmäinen virhe oli liian pieni aamupala kiireisen aamun takia. Luomajärven polun maasto olikin hieman haastavampaa ja näin ollen enemmän aikaavievää kuin kuvittelimme. Ja vielä lopuksi varasimme liian vähän ruokaa lounastauolle ja vettä tuli juotua liian vähän. Tämän seurauksena paluumatkalla Sadulla tuntui yhtäkkiä veri pakenevan päästä ja ajatukset eivät enää kulkeneet. Oli siis pakko pysähtyä hetkeksi juomaan kunnolla sekä napostelemaan kuivattua leipää. Hyvin nopeasti olo kuitenkin kohentui ja pystyimme jatkamaan matkaa. Tämä oli kuitenkin oikein klassikkoesimerkki siitä, miten tärkeää on huolehtia kunnollisesta juomisesta ja syömisestä ja kiire ei voi olla mikään tekosyy sen laiminlyömiselle.

Villikettu-sammal.jpg

Luomajärven reittiin menikin yllättävän paljon aikaa, joten emme olisi ehtineet enää vaeltaa Haukanhiedalle ennen pimeäntuloa. Siksi päädyimmekin ajamaan auton Haukanhiedan parkkipaikalle. Haukanhieta on tunnettu pitkästä hiekkarannastaan ja rannan läheisyydestä on mahdollista löytää teltalle tasainen paikka, josta heti ensimmäisenä aamulla voi ihastella järvelle avautuvaa maisemaa. Saavuimme paikalle vielä valoisan aikaan, mutta hyvin pian teltan pystyttämisen jälkeen hämärä kuitenkin laskeutui ja alkoi tihuttaa vettä.

Yllätyimme myös Haukanhiedalla riippumatoilla majoittuvien määrästä, mutta myöhemmin illalla meille selvisi, että paikalla oli riippumattoilijoiden kokoontuminen. Lisäksi nuotiopaikalla oli ulkomaalaisista nuorista koostuva suuri ryhmä ja oletin heidän olevan vaihto-opiskelijoita. He olivat saapuneet bussilla ja lähtivät ennen yhdeksää, kun vesisade alkoi. Muutkin retkeilijät hiljenivät aikaisin ja yö sujui hyvin rauhallisesti.

Hillebergin Anjan teltta ja kaikki varusteemme pitivät vettä oikein hyvin. Vaatteet kuitenkin olivat päivän aikana kostuneet sekä hikoilusta että sateesta. Illalla kosteus toi mukanaan myös kylmyyden. Nukkumaanmennessä olikin tärkeää on vaihtaa kaikki päivän aikana päällä olleet vaatteet aluskerrastoa myöten. Sujahdimmekin makuupusseihimme vain villasukat jalassa ja merinovillaiset paidat päällämme. Lisäksi meillä oli mukanamme kevyet viltit makuupussin päälle vedettäviksi.

Satu pärjäsi yön palelematta, vaikka makuupussi ei kyllä ole mikään paras mahdollinen. Käytössä Sadulla on vain vanha Everestin Ultralight 1000 -markettimakuupussi. JP heräsi aamuyöllä ja hänellä oli ollut vähän turhan viileä hänen kevyellä kesämakuupussillaan. Aamu oli sumuinen, sateinen ja viileä, joten pakkasimme varusteemme ja suuntasimme aikaisin autolle ja kotiin. 

Alkuperäinen suunnitelmamme oli yöpyä kaksi yötä teltassa, mutta kuten aina, tälläkin kertaa suunnitelmat hieman muuttuivat ja olimme yhden yön Haukanhiedan hiekkarannalla. Rannalla ollut riippumattoretkeilijöiden tapahtuma sai kyllä meidätkin suunnittelemaan riippumattojen ja tarppien hankkimista - niin hauskalta ja jopa tunnelmaliselta se näytti.

Villikettu-retkeilyn-ilo.jpg

Helvetinjärven kansallispuistosta jäi miellyttävä kuva ja halu päästä näkemään paljon lisääkin. Meiltä jäi tälle kertaa näkemättä reitti Helvetinkolulta Haukanhiedalle sekä matkan varrelta löytyvä Haukkajärven näköalapaikka. Onneksi Helvetinjärvi on kohtuullisen lähellä Tamperetta ja soveltuu hyvin päiväretkiä varten. Ainoa harmi on julkisen liikenteen puutteellisuus eli omalla autolla on oikeastaan oltava liikkeellä. Aiomme varmasti suunnata Helvetinjärven poluille uudelleenkin, toivottavasti mahdollisimman pian. 

 

Ruovesi, Pirkanmaa, Länsi-Suomi. Päälähtöpaikka Kankimäki (Helvetinkoluntie 769, Ruovesi).