Lauhanvuoren kansallispuisto

Villikettu-Lauhanvuori-polku.jpg

KANSALLISPUISTOHAASTE etenee

Kun saavuimme Lauhavuorelle, oli koko kansallispuisto paksun sumun peitossa. Kansallispuiston vetonaulana on Lauhanvuoren näkötorni, jonne oli tietenkin pakko kiivetä kurkistamaan, kuinka pitkälle näkyvyys kantaa. Joten nopea vilkaisu näkötornista sumun keskelle ja ei muuta kuin reput selkään ja reitille. Sumu toi mahtavan tarunomaisen tunnelman ruskan värittämään metsään ja matka taittui mukavasti kahden paikallisen retkeilijän kanssa. He tiesivät kertoa, että Lauhanvuoren erikoisuutena ovat kuuset, joiden oksat kasvavat maan alta.

villikettu-spitaalijärvi.jpg
villikettu-spitaalijärvi.jpg

Suuntasimme ensin kulkumme näkötornilta Spitaalijärvelle, jonne matkaa kertyi noin 2 km. Spitaalijärvestä löytyy tarinoita sen parantavan veden vaikutuksesta ja historian saatossa ihmiset ovatkin suunnanneet sinne parantuakseen. Nykyään spitaalijärvellä voi nähdä parantumisesta haaveilevien ihmisten sijaan paljon retkeilijöitä. Järven rantaan oli myös rakennettu uusi ja tilava keittokatos ja telttailupaikkana alue oli mukavan oloinen. Emme kuitenkaan jääneet fiilistelemään ensimmäistä nuotiopaikkaa sen enempää, vaan jatkoimme heti matkaa.

Villikettu-sammal-jäkälä.jpg
villikettu-kelo.jpg
Villikettu-ruska.jpg

Reitillä maastossa on selkeitä vaihteluita kuusimetsästä suolle ja takaisin mäntymetsään. Kansallispuiston alueelta löytyy todella kirkasvetisiä puroja, joista voi hyvillä mielin juoda ja täyttää juomapullonsa. Puroissa voi nähdä miten vesi pulppuaa hiekkapohjan läpi ylöspäin. Muutenkin alue on hiekkamaastoa ja se paljastui hyvin selkeästi esimerkiksi kaatuneiden puiden juurakoiden alta. Isonevan suoalue aukeni metsän jälkeen tuulisena. Noin puolessa välissä reittiä Satu löysi ja poimi talteen oluttölkin. Käsittämätöntä, että joku on viitsinyt sen täytenä kantaa mukanaan, mutta tyhjänä se on pitänyt viskata kansallispuistoon. Tapaus innoitti kirjoittamaan roskaamisesta retkipoluilla. Jutun löydät blogikirjastosta.

villikettu-puro.jpg
villikettu-lähdevesi.jpg

Lopulta päädyimme Kivijatalle, joka on muodostunut jääkauden liikuttaessa erikokoisia lohkareita muinaiselle merenrannalle. Kivikko, jota kutsutaan myös pirunpelloksi, on tullut esiin maankohoamisen myötä. Onkin jännittävää ajatella, että ainakin osa Lauhanvuoren kansallispuiston alueesta on kauan sitten ollut meren peitossa. Kivikko oli hyvin vaikuttavan näköinen ja käsittämättömän suuri. Kivijatalla on huomioitava, että kaikenlainen kivien siirtely ja kulkeminen reitin ulkopuolella lumettomana aikana on kiellettyä.

villikettu-kivijata.jpg
villikettu-kivijata.jpg

Söimme kevyet eväät Kivijatan lähistöllä ja lähdimme kiertämään pirunpeltoa uutta merkittyä reittiä pitkin takaisin kohti Spitaalijärveä. Matkalla löysimme aivan uuden laavun ja nuotiopaikan, mutta päätimme kuitenkin jatkaa Spitaalijärvelle asti pitämään ruokataukoa, vaikka alkoikin tehdä jo mieli pientä huikopalaa.

Villikettu-Lauhanvuori-fjällräven.jpg
Villikettu-pitkospuut-ruskalehti.jpg

Yhteensä matkaa meillä kertyi noin 19 km. Lauhanvuori on monipuolinen retkeilykohde ja sinne voi suunnata monesta eri suunnasta. Parkkipaikkoja löytyy Lauhanvuoren näkötornin lisäksi myös luontokeskus Muurahaiselta, Kivijatalta tai Spitaalijärveltä. Yhteensä reitistöä kertyy noin 30 kilometrin verran.

Vähemmän tunnettu Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto sijaitsee lähellä, joten sen voi hyvin yhdistää samaan reissuun Lauhanvuoren kanssa, kuten mekin teimme.

 

Kauhajoki, Isojoki ja Honkajoki, Etelä-Pohjanmaa ja Satakunta, Länsi-Suomi. Lähtöpaikkana Lauhanvuoren näkötorni (Lauhavuorentie 656, Isojoki).